Iskulauseita ja fraaseja viljelemällä ei rakenneta laadukkaita palveluita

Julkisiin palveluihin on käytettävissä aina rajallisesti resursseja. Verovarojen käytöstä päättävät valtuutetut joiden arvomaailma, perehtyneisyys ja asiantuntemus päätettävistä asioista vaihtelevat. Palveluja järjestettäessä ja talousarviota laadittaessa tulee aina miettiä, miten rajalliset resurssit järkevimmin käytetään.

Viranhaltijat oman alansa asiantuntijoina auttavat päättäjiä näiden päätösten tekemisessä, mutta poliittinen valta ja vastuu on aina luottamushenkilöillä.

Vaatii asiantuntemusta ja palvelujärjestelmän ymmärrystä kohdentaa resurssit siten, että ei tule tehtyä lyhytnäköisiä säästöjä, joista lopulta koituu enemmän kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa on kyse ihmisten elämään vakavasti vaikuttavista asioista.

Säästö väärässä kohtaa voi tarkoittaa esimerkiksi kärsimystä vanhukselle tai lastensuojelun piirissä olevan lapsen yksin jäämistä. Huolimattomasti ja asiaan perehtymättä tehty säästö voi tarkoittaa myös työntekijöiden liiallista kuormittumista ja tästä seuraavaa sairauspoissaolojen aaltoa ja jopa irtisanoutumisia.

Toisaalta suuri panostus johonkin kohtaan voi tarkoittaa sitä että toinen, ehkä vaikuttavampi palvelu jää ilman tarvitsemaan resurssia.

Tarkastuslautakunnan toimintakertomuksessa todetaan selkeästi, että kuntien uudet velvoitteet edellyttävät jatkuvaa resurssien uudelleen jakamista. Tämä koskee erityisen paljon niitä toimialoja, jotka ovat viime vuosina saaneet lakimuutosten mukanaan tuomia uusia velvoitteita kuten esimerkiksi sivistyspalveluita.

Tarkastuslautakunta toteaa vuoden 2020 kertomuksessaan, että sivistyksen palvelualueella suurin uhka onkin peruspalvelujen rahoituksen riittäminen.

Pelkästään iskulauseita ja fraaseja viljelemällä ei rakenneta laadukkaita palveluita, joissa kuntalaiset kokevat saavansa veroeuroilleen vastinetta. Tarvitaan perehtymistä ja ymmärrystä asukkaiden ja kuntatyöntekijöiden arjesta sekä ymmärrystä siitä miten isoista asioista me kuntapäättäjät todella päätämme.

Lempäälässä leikattiin menokasvun lisäyksiä jokaiselta palvelualueelta 300 000 tulevan vuoden talousarvioita tehdessä. Perusteluksi leikkaukselle esitettiin mm. halu hillitä julkisia menoja.

Tällainen leikkaaminen ilman tarkempaa vaikutusten arviointia on huolestuttavaa siinäkin tapauksessa, jos lakisääteisten palvelujen tarpeen vuosittaista kasvua ei arvioida oikein. Vahvasti kasvavana kuntana on meillä jo monen vuoden ajan koettu riittämättömyyttä niin palvelujen tasossa kuin henkilöstömäärissä.

Vihreä valtuustoryhmä on toivonut vaikutusten ennakkoarvioinnin käyttöön ottamista jokaisella palvelualueella. Lapsivaikutusten arvioinnin käyttöön ottamisesta olemme tehneet aloitteen viime kaudella ja se päätettiin ottaa käyttöön. Vaikutusten arviointia tehdään meillä kuitenkin harmillisen vähän. Vaikutuksia tulisi arvioida sekä lyhyellä että pitkällä aikajänteellä, ei siis vain esimerkiksi vuodeksi eteenpäin.

Kysymmekin, kuinka moni päättäjä tiesi, miten nämä menokasvun leikkaukset tulevat vaikuttamaan palveluihin ensi vuonna tai pidemmällä aikajänteellä? Erikoinen piirre politiikassa ja sen tekemisessä on myös, että päättäjät vaativat ensin menojen leikkauksia lähes miljoonalla ja seuraavassa lauseessa valittavat siitä, että esimerkiksi vanhustenhoitoon ei panosteta riittävästi. Tämä vaikuttaa melko kaksinaismoralistiselta.

Lempäälän Vihreä valtuustoryhmä

Julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 29.12.2021

Linkki videoon, jossa kerron, miksi opetusryhmin pienentäminen on tärkein teko hyvän lapsuuden kannalta: 

https://fb.watch/5z5nzuXuSZ/

Tiedämme tutkimuksen näkökulman - mitä teemme?

Tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatus kuten myöhempi lapsuus nähdään investointina tulevaisuuden kansalaisiin, mikä näkökulma korostaa ikävällä tavalla sitä, ettei lapsuutta nähdä arvokkaana itsessään. Tämä näkökulma ei arvosta lasta, hänen hyvinvointiaan eikä se myöskään ymmärrä tai tuo esiin sitä, mitä on olla lapsi nykyhetkessä. 

Lapsivaikutusten arviointia tulee tehdä säännöllisesti päätöksenteon tueksi. Se lisää lasten oikeuksien ja osallisuuden toteutumista. Siinä arvioidaan päätösten, toimenpiteiden tai toiminnan vaikutuksia lasten hyvinvointiin. On jopa tapahtunut niin, että jossakin päin Suomea on peitelty tällaisen arvioinnin tuloksia ryhmäkokojen vaikuttavuuden kohdalla mitä ilmeisimmin rahallisen säästön vuoksi.

Ajatuksena on mielenkiintoista, että institutionaalinen kasvatus nähdään välttämättömänä lapsen yksilöllistymisen prosessissa. Yhä monimutkaisempi prosessi yksilöllisen kasvun tiellä vaatii enemmän erityistä asiantuntijuutta.  Lapsuudesta puhutaan nyt termein investointi, pääoma ja tuottavuus. Se johtaa vääjäämättä ajatteluun, jossa parempaa laatua tavoitellaan pienemmillä rahallisilla panostuksilla. Tämähän on ollut nähtävissä kautta aikojen, mutta kiistatta se on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. 

Olen ollut näköalapaikalla yli neljäkymmentä vuotta ja sinä aikana ryhmäkokoasia on ollut kiistan aiheena tasaisin väliajoin. Lasten edun mukaisia päätöksiä ei ole kyetty tekemään. Tämä puistattaa, sillä se on lapsuuden arvostamisen ja jokaisen lapsen hyvinvoinnin kannalta erityisen surullista ja se on myös lapsia kohtaan väärin.             

                                                                    

Monet tutkimustulokset ovat osoittaneet sen, että alle kouluikäisten lasten hyvinvointia ja varhaiskasvatuksen laatua voidaan parantaa pienentämällä tämän ikäisten lasten ryhmäkokoja.  On tärkeää saattaa 2000-luvun tutkimustieto päätöksenteon perustaksi. Näin ei ole tapahtunut. Kunnissa ymmärretään valtakunnallinen lasten luvallinen maksimimäärä normiksi, vaikka mikään ei estä kuntia pienentämästä ryhmäkokoja lastemme hyvinvoinnin lisäämiseksi. Maailmanlaajuisten tutkimustulosten valossa tiedetään, että suuret lapsiryhmät heikentävät varhaiskasvatuksen laatua ollen stressitekijä sekä lapsille että aikuisille. 

Tutkijatohtori Aino Saarisen tuore Suomessa tehty tutkimus osoittaa, että liian iso ryhmä ja erityisesti pitkine hoitopäivineen on riski alle kolmevuotiaalle lapselle. Kehityspsykologian mukaan lapsen kehitystä ei voi kiirehtiä. 

Meidän tulee ymmärtää, että tietyt kokemukset ohjaavat seuraavan kehityksen vaihetta. Pienelle lapselle iso ryhmä näyttäytyy kaoottisena ja hallitsemattomana lisäten lapsen ahdistusta, koska hänelle ei ole vielä kehittynyt taitoja, joilla hän osaisi purkaa ahdistustaan. Väkivaltaisuus voi olla keino purkaa pahaa oloa ilmeten potkimisena, lyömisenä, kiusaamisena tai muilla tavoin. Jos aikuisia on vähän, saattaa agressiivisuudesta muodostua lapselle tapa saada tahtonsa läpi. Vielä pahempaa on, ellei lapsi kykene purkamaan ahdistustaan lainkaan, vaan hänelle syntyy pitkäaikaista pahaa oloa, joka voi purkautua täysin yllättävällä tavalla ja yllättävässä yhteydessä.

Varhaiskasvatuksen ryhmissä tulisi lasten lukumäärää vähentää huomattavasti, mikäli haluamme saada vaikuttavuutta lasten elämän laatuun ja hyvinvointiin. 

Valtakunnallisten ohjeiden mukaiset suhdeluvut eivät kerro lapsen näkökulmasta ihmissuhdeverkostojen moninaisuutta ja laajuutta. Ryhmät eivät myöskään ole päiväkotiyksiköissä saarekkeita, vaan ne liittyvät siellä yhä laajemmiksi ihmissuhdeverkostoiksi.

Koulujen ja päiväkotien opetusryhmien suuret koot ovat uhka henkilöstön jaksamiselle. Isoissa ryhmissä on usein paljon apua ja erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Yhdessä kasvaminen ja oppiminen on hieno ja oikea tapa toimia, mutta sen tulee aina toteutua lasten ehdoilla, ei rahan. 

Kuntatyönantajalla on suuri vastuu lasten ja henkilöstön hyvinvoinnista. Kunta määrittelee raamit ja osaava henkilöstön tulee saada mahdollisuus tehdä työtään kaikella sillä osaamisella, joka sillä on. Ennalta ehkäiseminen kannattaa aina, vaikka se kuluina kirpaisee. Se tulee loppupeleissä aina paljon edullisemmaksi. Tärkeintä on lasten elämän laadun parantuminen henkilöstön jaksamisen myötä. Mitä arvokkaampaa meillä käsissämme voisikaan olla?     

Linkki videoon, jossa kerron, miksi opetusryhmin pienentäminen on niin tärkeä teko hyvän lapsuuden kannalta: 

https://fb.watch/5z5nzuXuSZ/

Birgit Backlund-Palander

Kevät on riemullinen aika kaikelle luonnolle. Aamukävelyllä kulkiessa on konsertti aivan valtavaa sinfoniaa. Olen iloinen, että kevät herättää kaiken ympärillämme. Pidetään huolta siitä, että meillä on tulevaisuudessa kevät, kesä, syksy ja talvi. Ihmisen kohtuullinen elämä mahdollistaa sen, että saamme osana ihmeellistä luontoa vielä olla olemassa. Jatkuva talouden kasvu on kupla, joka on kestämätön ja hajoaa lopulta. Vaatimaton tapa kuluttaa on monin tavoin mahdollista. Vaikka me emme tuotteita valmista, voimme valinnoillamme jouduttaa niiden ilmastoystävällistä valmistusta, pakkaamista, jakelua sekä lopulta saada tavara-ahneus ylipäätään hiipumaan. Kierrätys on ollut jo kauan muodissa ja tullut jäädäkseen. Kierrätysmateriaalin käyttö tuotannossa on isommassa mittakaavassa järkevää ja sillä' on valtaisat vaikutukset maapallon hyvinvoinnin kannalta. Maksamme jo yltiöpäisyyselämän laskua ja pitkään. Toivon ja uskon, että matkailu saa järkevät muodot tulevaisuudessa. 
 

 Tämän tiedämme – miten toimimme poliittisina päättäjinä?

Tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatus nähdään investointina tulevaisuuden kansalaisiin, mikä näkökulma korostaa ikävällä tavalla sitä, ettei lapsuutta sinänsä nähdä arvokkaana. Tämä näkökulma ei arvosta lapsen hyvinvointia eikä ymmärrä sitä, mitä on olla lapsi nykyhetkessä. Kun institutionaalinen kasvatus nähdään välttämättömänä lapsen yksilöllistymisen prosessissa, vaatii yhä monimutkaisempi prosessi yksilöllisen kasvun tiellä enemmän erityistä asiantuntijuutta.  Lapsuudesta puhutaan nyt termein investointi, pääoma ja tuottavuus. Se johtaa vääjäämättä ajatteluun, jossa parempaa laatua tavoitellaan pienemmillä rahallisilla panostuksilla. Olen ollut näköalapaikalla yli neljäkymmentä vuotta, jona aikana asiaa on pidetty esillä tekemättä kuitenkaan päätöksiä lasten ryhmien pienentämisen hyväksi. Tämä puistattaa, sillä se on lapsuuden ja jokaisen lapsen hyvinvoinnin kannalta surullista ja väärin. Kunnan tasolla muutos on mahdollinen ja voi esimerkillään laajeta koskemaan muitakin kuin lempääläläisiä lapsia.                                                                                        

Monet tutkimustulokset ovat osoittaneet sen, miten alle kouluikäisten lasten hyvinvointia ja varhaiskasvatuksen laatua voidaan parantaa pienentämällä tämän ikäisten lasten ryhmäkokoja.  On tärkeää saattaa 2000-luvun tutkimustieto päätöksentekoon saakka. Näin ei useinkaan ole tapahtunut. Kunnissa ymmärretään valtakunnallinen lasten luvallinen maksimimäärä normiksi, vaikka mikään ei estä kuntia pienentämästä ryhmäkokoja lastemme hyvinvoinnin lisäämiseksi. Maailmanlaajuisten tutkimustulosten valossa tiedetään, että suuret lapsiryhmät heikentävät varhaiskasvatuksen laatua ollen stressitekijä sekä lapsille että aikuisille. Tutkijatohtori Aino Saarisen tuore Suomessa tehty tutkimus osoittaa, että liian iso ryhmä pitkine hoitopäivineen on riski alle kolmevuotiaille oleville lapsille. Kehityspsykologian mukaan lapsen kehitystä ei voi kiirehtiä. Tulee ymmärtää, että tietyt kokemukset ohjaavat seuraavan kehityksen vaihetta. Pienelle lapselle iso ryhmä näyttäytyy kaoottisena, hallitsemattomana ja lisää lapsen ahdistusta, koska hänelle ei ole vielä kehittynyt taitoja purkaa ahdistustaan. Agressiivisuus voi olla yksi keino purkaa pahaa oloa ilmeten, potkimisena, lyömisenä, kiusaamisena ja muilla tavoin. Jos aikuisia on vähän, saattaa agressiivisuudesta muodostua lapselle tapa saada tahtonsa läpi. Vielä pahempaa on, ellei lapsi kykene purkamaan ahdistustaan lainkaan, vaan hänelle syntyy pitkäaikaista pahaa oloa. 

Varhaiskasvatuksen ryhmissä tulisi 3-6 vuotiaiden lasten määrää vähentää kuuteentoista ja 1-3 vuotiaiden lasten kahdeksaan, mikäli haluamme saada vaikuttavuutta lasten elämän laatuun ja hyvinvointiin.        

                 

Birgit Backlund-Palander 

kuntavaaliehdokas (vihr.) 

Lempäälä

 

 

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                    

 

 Yhdessä kohti valoisampaa tulevaisuutta / Mielipidekirjoitus LVS

 

Lempäälän kunnan imago on hyvä kasvatuksen ja opetuksen järjestäjänä. Lempäälässä on pyritty rohkeisiin ja luoviin ratkaisuihin mm. etsimällä resursseja valtakunnallisten hankkeiden kautta. Oppimisympäristöjä ja opetuksen laatua on systemaattisesti kehitetty ajan vaatimusten mukaisiksi. Näin tulee tehdä edelleen ja myös etsiä kanavia sekä keinoja siihen, miten ruohonjuurelta tieto kulkee mutkitta päätöksen teon tasolle ja toisinpäin. Arjen vuoropuhelu eri toimijoiden kesken tuottaa hyviä ideoita, jotka parhaimmillaan saattavat toteutua. Kunnasta tulee hengittävä ja terve. 

Haasteet ovat kasvaneet mittaviksi viimeisten vuosien aikana. Tarvitsemme laajalla rintamalla paljon panostusta varhaiskasvatukseen ja koulujen opetukseen. Tukea tulee antaa aina, kun sitä tarvitaan. Tukea tulee antaa oikea-aikaisesti ja varhaisessa vaiheessa jatkossa enemmän. Kun huoltaja tai opettaja ilmaisee huolensa lapsesta tai nuoresta olevan niin suuri, etteivät omat keinot tai voimat enää riitä hänen auttamisekseen, tulee huoli ottaa todesta ja reagoida siihen nopeasti. Pikaisesti saatu apu mahdollistaa lapsen ja nuoren kasvun vastuulliseksi, itseensä luottavaksi aikuiseksi. Kaikki panostus lasten ja nuorten hyvinvointiin, kasvatukseen ja koulutukseen maksaa moninkertaisesti itsensä takaisin. Siihen laitetut eurot ja vaiva eivät mene hukkaan. Sen sijaan jälkikäteen eteen tulevat korjaavat toimet maksavat yhteiskunnalle huomattavasti enemmän kuin ennalta ehkäisy. Tämä todella tiedetään ja tämä on totisinta totta. 

 

Työskentelin vuosikymmeniä alle kouluikäisten lasten parissa lastentarhanopettajana, päiväkodinjohtajana ja esiopettajana. Haluan muistuttaa kaikkien hienojen kasvatuksellisten tavoitteiden lisäksi siitä, että jokaisella lapsella tulee olla oikeus vetäytyä kasvu- ja oppimisympäristössään välillä omaan rauhaan. Tilat siihen ovat rajalliset ja ryhmät suuret. Jokainen lapsi tarvitsee rauhaa ja levollista mieltä oppiakseen uutta ja kasvaakseen tasapainopiseksi omaksi itsekseen. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun mukana on erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Koulutuksella tätä asiaa ei kohenneta. Parannus tilanteeseen vaatisi korjausta pienten lasten kasvatus- ja opetusryhmien kokoihin. Kättä on väännetty vuosikausia: Milloin on lisätty, milloin pienennetty ryhmäkokoja – aina vain yhdellä lapsella! Viimeksi niin tapahtui vasta muutama vuosi sitten. Tällaista säätöä on vaikea ymmärtää. Rakenteellisen muutoksen ei tule olla kosmeettinen vaan vaikuttava keino parantaa lasten elämän laatua kauas tulevaisuuteen. 

On huono asia, etteivät teoria ja käytäntö kohtaa toisiaan kovin usein ja ettei tutkittua tietoa hyödynnetä enemmän. Tutkimustulokset puoltavat pienempiä ryhmäkokoja alle kouluikäisillä lapsilla. Tuoreimman Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan iso ryhmä on lapselle kaoottinen ja ylikuormittaa lasta, jolle ei ole vielä ehtinyt kehittyä riittäviä keinoja purkaa ahdistustaan positiivisin keinoin.  Vielä pahempaa on, ellei hän saa purettua niitä ollenkaan. Voi syntyä pahan olon kierre, jonka vakavampia seurauksia saamme nähdä vasta myöhemmin. Rakenteiden muuttamisella voimme vaikuttaa asiaan merkittävästi. Kunnan päättäjät ovat avainasemassa siinä, miten opetus- ja kasvatuspalvelut järjestetään parhaalla tavalla. Kuntalaisilla on nyt erinomainen mahdollisuus valita Lempäälään päättäjiä, jotka ovat valmiita katsomaan tosiasioita ja arjessa näkyviä kipupisteitä ja jotka uskaltavat tarvittaessa tehdä rakenteellisiakin muutoksia lasten parhaaksi. 

Kasvatus- ja opetusalan henkilöstö on tunnetusti innokas kehittämään omaa osaamistaan.

Lasten ja nuorten kanssa työskentelevä henkilöstö tarvitsee mahdollisuuksia toteuttaa työtään kaikella sillä osaamisella, mitä heillä on. Tänä päivänä henkilöstö valitettavasti kokee työssään paljon uhkia jaksamiselleen ja niistä yksi on ylisuuret ryhmät, joissa lapsilla on tuen tarvetta kasvuun ja oppimiseen paljon. Kunnan hyvinvoiva henkilöstö on kunnan hyvien palvelujen tae, joten sen hyvinvoinnista tule huolehtia monin erilaisin keinoin. 

 

Hyvä kasvatus ja opetus luovat mahdollisuuksia lapsen ja nuoren kasvattaa omaa pätevyyden tunnetta sekä kykyä tuntea empatiaa. Ilman empatiakykyä yhteiskunta on suuressa pulassa oirehtivan väestön kanssa. Meidän tulee opettaa lapsille ja nuorille, että heitä kuullaan ja että heiltä kysytään mielipiteitä heitä koskevassa päätöksenteossa. Se kasvattaa heissä kykyä huolehtia myös muista kuin itsestä, kykyä huolehtia luonnosta, eläinten hyvinvoinnista ja rakennetusta ympäristöstä. Meidän tulee osoittaa käytännön teoilla lapsille ja nuorille, että ympäristö ja luonto ovat meille tärkeitä sekä suojella eläinten oikeuksia hyvään elämään. Ihminen on osa luontoa ja hänellä on paljon valtaa luonnon suhteen. Ihmisen oikeuksien myötä seuraa valtava vastuu. Luonnon hyvinvointi on suorassa yhteydessä ihmisen hyvinvointiin. 

Lapsille ja nuorille on tärkeää hankkia elämän reppuun monenlaisia vuorovaikutustaitoja erilaisten ihmisten kohtaamisiin sekä työkaluja arkisten asioiden ratkomiseen. Reppuun pitää hankkia hyviä arvoja, sillä ne ovat ainoa elämän kartta.  

 

Ihminen on arvokas omana itsenään ja sen voimme osoittaa olemalla aidosti läsnä hänen elämänsä kaikissa tilanteissa. Toisesta ihmisestä välittäminen ei ole ehdollista eikä suorituskeskeistä. Suojellaan kaikkia heikommassa asemassa olevia ja parannetaan heidän mahdollisuuksiaan pärjätä elämässä. Pidetään kaikki mukana yhteisvastuullisesti.

 

Tulevaisuustutkimus 2021 kertoo, että suomalaiset ovat kiinnostuneita tulevaisuudestaan ja että moni Pirkanmaalla suhtautuu siihen positiivisella odotuksella koronan tuomista isoista haasteista huolimatta. Nämä vaalit ovat tulevaisuusvaalit. Tulevaisuuteen katsova kunta omaa voimavaroja ja löytää ratkaisuja. Se ei kohdenna varoja asioihin, joilla ei ole merkitystä kuntalaisille. Se toimii kohtuullisesti, tasapuolisesti, rohkeasti, tavoitteellisesti ja viisaasti. Sen arvopohja on selkeä ja päätökset kohtuulliset kuntalaisilleen. Tulevaisuuteen katsova kunta luo uskoa siihen, että se kykenee huolehtimaan heikommistaan. Se on keskusteleva ja kuunteleva. 

Tulevaisuus on meidän käsissämme ja sitä rakennetaan yhdessä nyt. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuutta jo nyt, ei vasta joskus. Tulevaisuudesta tulee huolehtia nyt, ei huomenna tai ensi vuonna. On arvovalinta, mistä haluamme maksaa ja mihin resurssoida yhteisiä varojamme. Minä haluan panostaa tulevaisuuteen.  

 

  

Birgit Backlund-Palander 

kuntavaaliehdokas (vihr.) 

Lempäälä